10–15 prosentin palkankorotus, jonka johtaja voi neuvotella milloin tahansa – ja melko keskinkertaisella johtamisella – on muille tyypillisesti mahdoton saavuttaa. Korotusten ajoitus ei ole koskaan oikea; joko olemme menossa kohti huonompia aikoja, jo syvällä taantumassa, tai emme ole vielä aivan toipuneet, mikä ei oikeastaan jätä tilaa enää ylellisille ylilyönneille. Valitettavasti.
Jos he ehdottavat 7,8 prosenttia, työnantajat sanovat ei, ja jos he tarjoavat alle yleisen linjan, työntekijät sanovat ei.
Mikä on tilanne Suomen neuvottelupöydissä juuri nyt? Kunnioitusta ei ole lainkaan, ellei ole johtaja. Työnantajat saavat pyytämänsä lainsäädännön, ja meille on jätetty avaus, jossa vientiteollisuus suostuu kolmivuotiseen sopimukseen, jonka loppusumma on 7,8 %, mikä on varsin vaatimaton johtajalle. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Ainakaan ei sitä, mitä pitäisi, eli tehdä niin kuin Ruotsi tekee – sen sijaan EK määrää kulissien takaa, ja palkkakehys on lopulta melko merkityksetön. Grrr!
Olemme jo vuosia katsoneet länteen, kohti Ruotsia. Siellä keskusjärjestöt neuvottelevat niin sanotusta palkkakehyksestä eli vientiteollisuuden palkankorotuksesta. Ruotsissa tästä ei ole ohjaavaa lainsäädäntöä, vaan molemmat osapuolet kunnioittavat tilannetta. Tämän jälkeen muut liitot jatkavat sopimusten laatimista. Ruotsissa lakkoilu on harvinaista, eikä siihen ole tarvetta, koska oikeudenmukaisiin palkkojen tarkistuksiin päästään suhteellisen helposti. Palkkakehystä kunnioitetaan myös työnantajan näkökulmasta, ja neuvottelupöydässä päästään sopimukseen. Apua.
Suomessa on sen sijaan käymässä niin, että vaikka olemme saaneet niin sanotun palkkakehyksen, neuvotteluista on tulossa naurettavan kovat. EK ohjailee taustalla, puuttuu neuvotteluihin neuvottelematta. Tämä johtaa lakkovaroitukseen ja sen jälkeen kierrokseen valtakunnansovittelijan luokse. Jos he ehdottavat 7,8 prosenttia, työnantajat sanovat ei, ja jos he tarjoavat alle yleisen linjan, työntekijät sanovat ei. Silloin lakko alkaa. Sen jälkeen käydään uudet neuvottelut, jotka eivät johda mihinkään, ja sitten on uusi sovittelu. Tarjous jää todennäköisesti kuuluisan 7,8 % pintaan. Tämän jälkeen meillä on uusi sopimus, ja maassa on rauha ja 7,8 prosentin onnellisuus kolmen vuoden ajan. Huokaus.
Mikä on tämän tarinan opetus. Paljon pahaa verta vuodatetaan tarpeettomasti, ja hyväntahtoisuuden sijasta levitetään epäluuloja. Tehdään kuten Ruotsissa, jossa palkkakehys kehitettiin: työskennellen sen eteen, että myös muut saavat ansaitsemansa oikeudenmukaisuuden nimissä ja hyvässä yhteisymmärryksessä – ilman lakkoja. Käyttäkää kansalaisrauha rakentaviin asioihin sen sijaan, että nuollaan haavoja vaikean neuvottelukierroksen vuoksi. Näin luodaan tilaa myös muiden keskeisten asioiden kehittämiselle yhdessä. Jess.
Åke Finne
Hankenin pitkäaikainen pääluottamusmies